Kaupunki rämeen päällä on tähän asti tummasävyisin runokokoelmani. Se on modernia barokkirunoutta, nelinäytöksinen kuvaus taistelusta tyhjyyttä vastaan. Siinä kuljetaan syvimmissä kuiluissa ja sädehtivimmissä torneissa, ja kohdataan sotasankareita ja kouluampujia, uudisraivaajia ja hulluja kuninkaita. Se on runokokoelmallinen suuruudenhulluutta ja narsismia – tai suurta voimaa ja yksilöllisyyttä. Kaiken takana piilee kysymys: voiko ja pitääkö ihmisen luoda itse oma maailmansa?
Kaupunki syntyi pitkälti ensimmäisenä koronavuonna, joskin sen vanhin runo (kannibalismista kertova Lihaa!) on kaiketi jostain vuodelta 2016. Kokoelman sen avausruno viittaakin suoraan ajankohtaan: Kuovin nokka, ruttokeväänä 2020. Samoin aikoihin kuvasin myös runovideon kyseiseen runoon sekä kahteen muuhun kokoelman tekstiin: Suurenmoista roskaa ja Autiohuvilan häviö. Kuovin nokka viittaa tietenkin ruttotohtorin naamioon, ja noin muutoinkin runossa liikutaan lähinnä Venetsiassa. Sehän on yksi maailman konkreettisista ”kaupungeista rämeen päällä”. Muita ovat esimerkiksi Pietari tuossa itänaapurissa, asteekki-imperiumin pääkaupunki Tenochtitlán (nykyinen Ciudad de México) sekä tietenkin Aurinkokuninkaan palatsi Versailles, oma pieni kaupunkinsa sekin.
Viittauksia kaikkiin näihin vilahtelee pitkin kokoelmaa, kuten ylipäätään kaiken maailman enemmän tai vähemmän traagisiin suuruudenhulluihin – ”Kuukuningas” on Baijerin Ludvig II, ”Lumiaura” hakkapeliittoja komentanut Åke Tott. ”Torakkamessias” puolestaan viittaa lähinnä arkkityyppiseen kouluampujaan, eli ulkopuolisuutta, vihaa ja vainoharhaa oman erityisyytensä kruununa kantavaan henkilöön (yleensä miespuoliseen). Kaikista heistä ei tosin tullut kouluampujia.
kirjoittaessani hyvinkin syvälle traumojen ja depression syvyyksiin. Samalla aivan ensimmäinen konsepti, jonka ympärille se lähti rakentumaan, oli käsitellä sotaherramaista maskuliinisuutta mytologian ja historian kautta. Lopputuloksena oli toki modernia barokkirunoutta, mutta samalla hyvin eksistentialistinen kokoelma. Kuten takakannessa mainitaan, siinä sekä käydään pohjalla – nollapisteessä – että katsotaan korkeuksiin. ”Kaupunki rämeen päällä” on oman todellisuutensa ja elämänsä luomisen vertauskuva.
”Runokokoelma pursuilee pääkalloja, meripihkahuoneita ja sotureita. Vaikutelma ei kuitenkaan ole falski, vaan raikas. Kelosaari pitää helmet ja pääkallot taitavasti hyppysissään ja tarjoilee lukijalle maagisia kuvia ja punnittuja ajatuksia. ” Janica Brander, Kulttuuritoimitus
”Modernien barokkirunojen kuvasto on yhtenäinen, mutta niissä leikitään myös taidokkaasti tarunomaisen menneisyyden ja nykyisyyden rajoilla. Hienovaraiset nykäykset ensin kohti fantasiamaailmoja ja sitten niistä takaisin nykyhetkeen houkuttelevat mukaan leikkiin, minkä jälkeen runon rytmi ja soinnillisuus kannattelevat loppuun asti.” Carlos Lievonen, Runografi
Osta teos kustantamon verkkokaupasta: https://nysalor.com/2022/09/19/kaupunki-rameen-paalla/
Artemis Kelosaari 