“Arsenikkivärejä sisältää runoja maailmasta, jossa ei tunneta kompromisseja. Niissä liikutaan taivaan ja maan, yli-ihmishaaveiden ja vereslihaisen rakastumisen välillä. Intohimon takia voi tappaa ja kauneuden vuoksi kuolla. Maailman säkenöivin väriaine, keisarinvihreä, on tehty arsenikista ja on siksi myös maailman myrkyllisin.”
Arsenikkivärejä on ensimmäinen runokokoelmani. Se ilmestyi Enostone-kustannukselta ja julkistettiin ensimmäisellä Tampere Steampunk Festivalilla syyskuussa 2021. Teokseen on koottu runojani vuosilta 2010-18. Monia niistä on kuultu myös runoklubeilla. Runojen näkyvimmät esikuvat löytyvät 1800-1900-lukujen taitteesta, Baudelairesta Kailaaseen. Ydinteema on kauneuden ja kuoleman tai rakkauden ja väkivallan liitto, mikä näkyy niin kokoelman nimessä kuin siitä löytyvissä traagisen tuhoontuomittujen haaveiden kuvauksissakin. Rakkaus on korostuneesti miesten välistä, jopa siinä määrin, että osa runoista kuvaa mustasukkaisuuden motivoimaa naisvihaa. Kokoelmaa voi lukea myös kasvukertomuksena äärimmäisyyksissä heittelehtivästä nuorukaisesta äärimmäisyydet hallitsevaksi mieheksi.
“Voimakasääninen, raskaastikin mutta monessa kohdin myös painavasti kirjoitettu. Kuvasto on välillä ylisuurta ja mahtipontista, mutta se kuuluu tähän rappioromanttiseen linjaukseen.” (Eija Komu, Karjalainen)
“Teosta voisi sanoa romantiikan ja dekadenssin rakkauslapseksi. Se ei kuitenkaan jää pelkäksi perilliseksi, sillä Kelosaaren runot luovat traditioon uusia kerroksia.” (Veera Kiurujoki, Runografi)
“Kelosaaren runous on dramaattista ja kokoelman nimen mukaisesti myös varsin värikylläistä, mutta ennen kaikkea se on minusta julmaa ja raadollistakin. [ – – ] Kelosaaren runoissa on usein selkeä narratiivi, eivätkä ne ole yhtä rikkonaisia kuin nykyrunous usein, mutta kieli pääsee silti loistamaan. Kaikkea värittää rehellinen, konstailematon tunne, eikä perisuomalaisesta lakonisuudesta näy jälkeäkään.” (Vehka Kurjenmiekka, Kirjagram)
Osta kirja täältä.
Artemis Kelosaari 