Vielä muutama viikko sitten edessä näytti olevan riemukas kevät. Edessä olivat minun ja Anni Kuu Nupposen toimittaman Kiima-novelliantologian julkaisu, kirjailijayhdistysten vuosittaiset Talvipäivät Kuopiossa, KauhuCon Helsingissä ja Metson messut Tampereella. Kirjallista ohjelmaa, kollegojen tapaamista ja – tietenkin – rivakkaa kirjojen myymistä.

Mutta kuten kaikki jo tietävät, toisin kävi.

Jokapäiväiseen elämääni ei koronavirus ole tähän asti vaikuttanut merkittävästi. Minähän joka tapauksessa istuisin suurimman osan ajasta kotona kirjailijakomerossani töihin hautautuneena ja kävisin välillä kävelylenkillä Hervannan maagisissa metsissä. Tosiasia kuitenkin on, että pienkustantajien – kuten Osuuskumman, Haamu Kustannuksen tai Salakirjojen – kirjamyynnistä merkittävä osa tulee tapahtumista. Tapahtumista, joita ei tänä keväänä ole.

Mitä juuri sinä siis voit tehdä, jos haluat tukea pienkustantajia ja niiden kirjailijoita, kuten esimerkiksi minua? No tietenkin ostaa kirjoja nettikaupoista. Helppoa ja hygieenistä – ja monesti myös halpaa.

Muistin virkistykseksi listaus kirjoistani. Kirjan nimeä klikkaamalla pääset suoraan ostoksille.

Aaveiden Turku – kummitusjuttuja ja pimeää historiaa Suomen Turusta. Nyt myös ruotsiksi, nu även på svenska (Andarnas Åbo)! 25 % alennus koodilla KOJU25.

Kannibaalikirja – kirjoituksia ihmissyönnin historiasta. Eli vielä vähän pimeämpää menneisyyttä.

Kiima – eroottisten spefinovellien antologia. Muista myös Osuuskumman muut antologiat, joissa on (enemmän tai vähemmän kauhu)novellejani: Sirkus Synkkä, Naamiot, Murtumia maisemassa ja Varjoisilta kujilta. Kaikki puoleen hintaan koodilla TYHJENNYS20.

Ja viimeisenä muttei vähäisempänä, dekadentti ja homoerootillinen kertomus huonoista miehistä eli romaani Omenatarha.

Kun 2010-luku alkoi, haaveilin olevani kirjailija. Minulla oli pöytälaatikossa joitakin novelleja sekä keskeneräinen romaanikäsikirjoitus. Olin myös hyvin onneton ihminen.

Kun 2010-luku päättyi, romaanikäsikirjoituksesta oli tullut julkaistu, kiitelty ja pienkustantamon kirjaksi ihan hyvin myynytkin esikoisromaani. Sen lisäksi olin julkaissut kaksi (paremman sanan puutteessa) non-fiction -teosta ja parikymmentä novellia, kääntänyt yhden aiemmin suomentamattoman 1600-luvun klassikkoromaanin, kirjoittanut lukuisiin lehtiin ja esittänyt lavarunoutta Suomen ja Viron suurimmissa kaupungeissa. Työtäni olivat rahoittaneet mm. Taike ja WSOY:n kirjallisuussäätiö.

Rohkenen siis sanoa olevani kirjailija. Ja aivan varmasti pystyn sanomaan olevani paljon onnellisempi kuin kymmenen vuotta sitten. Jotain kertoo se, että viime vuonna minut myös otettiin mukaan Into-kustannuksen julkaisemaan teokseen Sankaritarinoita pojille. Tästä kunnianosoituksesta olen erityisen ylpeä.

Ja tarina jatkuu. Mitäkö 2020-luku sitten tuo tullessaan? Samanlaisia eksoottisia juhlia kuin Olavi Paavolainen tulenkantajineen järjesti 1920-luvulla? Ehkä, mutta tarkoitus olisi ainakin saada julki seuraava romaani, pari runokokoelmaa, pari uutta aavetarinakirjaa… ja on minulla kaikenlaista muutakin outoa ja ihmeellistä mielessä.

Pikkusormi (tuo uusi keskisormi) pystyyn ja kohti uusia taisteluita sodassa arkea vastaan! ,,,/

Se ilmestyy aivan pian, vuoden 2019 toisena kirjanani. Sen nimi on yksinkertaisesti Kannibaalikirja. Se on – ei sen enempää tai vähempää kuin ensimmäinen suomenkielinen tietoteos kannibalismista historiassa, taiteessa ja populaarikulttuurissa.

Minuthan tunnetaan erikoisista ja hämäristä aiheista niin faktan kuin fiktion puolella, mutta ihmissyönti lienee häiritsevintä, mistä olen kirjoittanut. Se kuitenkin on kiehtonut minua nuoresta saakka. Novellejani lukeneet eivät ole voineet välttää siihen törmäämistä, ja Omenatarhassa sen uhka muodostaa yhden keskeisistä juonista. Niinpä Turun kirjamessujatkoilla 2016 ehdotin Salakirjat-kustantamon Jon Hällströmille, että voisin kirjoittaa kirjallisen esseitä aiheesta – luoda yleiskatsauksen siitä, mikä on historiassa saanut ihmiset syömään toisia ihmisiä ja kuinka kannibalismia on käsitelty taiteessa ja viihteessä. Kuinkas muuten, hän innostui.

Teos sai tukea Suomen Tietokirjailijoilta ja WSOY:n kirjallisuussäätiöltä. Ja nyt se on todellisuutta.

Kannibaalikirjan viralliset julkistajaiset pidetään Helsingin kirjamessuilla lauantaina 26.10. klo 16 Salakirjojen pöydässä (7r98). Luonnollisesti kirjaa, samoin kuin Omenatarhaa, on sieltä ostettavissa. Kannibaalikirjan parhaita paloja (eheheh) esittelen myös sunnuntaina 27.10. klo 13 Kruununhaka-lavalla. Eivätkä syksyn esiintymiseni aihetta koskien lopu tähän: Hämärä-kirjallisuustapahtumassa, Tampereen Kulttuuritalo Laikussa 16.11. klo 12, luennoin kaunokirjallisuuden kannibaaleista.

Millainen on tyypillinen kannibaali, mistä yllättävästä paikasta löytyy Suomen kirjallisuuden ensimmäinen ihmissyöntikuvaus – ja miltä se ihmisliha oikein maistuu? Tule kuuntelemaan Helsinkiin ja Tampereelle (ja osta se kirja), niin tiedät. Taustamusiikiksi lukemiseen voi etsiä Spotifysta “Kannibaalien soittolistan”, johon olen koonnut kannibaaliaiheisia kappaleita – hyvin laidasta laitaan.

Nimittäin Turun kirjamessuille 2019.

LAUANTAINA 5.10. minuun voi jo törmätä messuilla Osuuskumman pöydän (A/80) takana klo 13-15 ja 17-18. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että novelliantologiat Sirkus Synkkä ja Naamiot ovat tuolloin ostettavissa ainakin yhden kirjoittajan signeerauksella. (Naamioistahan löytyy maagisrealistinen murhatrilleri 1700-luvun Venetsiasta, Sirkus Synkästä splatteria karamellivärisessä steampunk-huvipuistossa.) Myös parin vuoden takaista esikoisromaaniani Omenatarhaa saatavilla, ellei sitä jo hyllystä löydy.

Illalla klo 19 alkaa keskustan Bar Ö:ssä (Linnankatu 7) runoklubi, jossa heitän muutaman ennen kuulemattoman ja kuulumattoman runon.

SUNNUNTAINA 6.10. on se varsinainen aavepäivä.

Klo 10.20 Kuisti-lavalla juttelen Turun kummituksista ja Aaveiden Turku -kirjasta Haamu Kustannuksen Tiina Hautalan kanssa. Turkuahan voi kutsua tuhansien aaveiden kaupungiksi – kun sen katuja vaeltelee, minkä tahansa kulman takaa voi tulla vastaan kappale synkeää historiaa.

Klo 11.30 Turun Seudun Äidinkielenopettajien pöydässä (A/74) olen vastailemassa koululaisten (epäilemättä varsin kiperiin) kysymyksiin samasta aiheesta.

Samassa paikassa olen hiillostettavana taas klo 12.45, seurassani muutama muu Tapahtuu näinä päivinä -antologian kirjoittaja. Kyseessähän on kaikkiaan viides Reuna-kustantamon ns. joulukalenteriantologioista, joissa joulukuun 24 päivälle on omat, enemmän tai vähemmän tärähtäneet tai karmeat jouluaiheiset tarinansa.

Osuuskumman pöydässä päivystän vielä klo 13-14. Aaveiden Turkua on koko ajan ostettavissa Haamu Kustannuksen pöydästä (A/49a).

Törmäilkäämme!

Suomen suurin tieteis- ja fantasiakulttuurifestivaali Finncon on pian täällä taas, tarkemmin sanoen Jyväskylän yliopiston L-rakennuksessa 5.–7.7.2019. Ja kuten kolmena aiempanakin vuonna, minuun voi törmätä yhdessä jos toisessakin paikassa.

LAUANTAINA…

Klo 11–12, sali L206A: Kuoriaiskirjat esittää.

Kuoriaisvihkot julkistaa uusimmat vihkonsa sekä levittää vihkojulkaisujen ilosanomaa.

Tähän joukkoon kuuluu minun novellini Älymystömurhat. Kyseisen novellin kirjoitin alun perin jo vuonna 2016 erään henkilökohtaisen ihmissuhdedraaman inspiroimana. Lähetin sen Nova-kilpailuun, jossa se ei kuitenkaan menestynyt, ja sitten se jäi pöytälaatikkoon pyörimään, kunnes tänä vuonna kaivoin sen uudelleen esiin. SISÄLTÄÄ: KANNIBALISMIA. Kansikuvaa voi vilkaista täältä.

Klo 14–15, sali L206A: Aavetarinakammio.

Karkaa humun ja hälyn keskeltä hetkeksi hämäriin tunnelmiin ja tule kuuntelemaan aavetarinoita. Aaveiden matkassa kuljetaan ainakin Turkuun, Vaasaan ja suomalaisiin hotelleihin.

Eli jos haluat kuulla kiusoitteluotteita uutukaisesta kummitusjuttukirjastani Aaveiden Turku, tulehan tänne.

Klo 17–18, sali L302: Spefi-runoutta, kiitos.

Maailmalla spefi-runous on ollut ilmiö jo pitkään — olisiko jo aika vakiinnuttaa se Suomeenkin? Millaista olisi suomalainen spefi-runous?

Vedän paneelikeskustelun aiheesta. Mukana kalevalamittaisen miekka&magia-trilogian julkaissut Juha Jyrkäs, kauhufantasiateemaisen esikoisrunokokoelmansa julkaiseva Noora Kaikkonen ja spefiä rakastava pitkän linjan lavarunoaktiivi Aura Nurmi, eli monipuolinen runoilijaporukka!

SUNNUNTAINA…

Klo 11–12, sali L304: Vanhaa suomalaista kauhua.

Suomessako muka kirjoitettu kauhukirjallisuutta? Arkistolöydöt paljastavat kuitenkin, että täällä on julkaistu omintakeista kauhua jo 1800-luvulta alkaen. Jututan kustantaja Matti Järvistä ja suomalaisen kauhukirjallisuuden historiaa tekevää Juri Nummelinia aiheesta.

Lisäksi päivystän Osuuskumman myyntipöydän takana lauantaina klo 15–16 ja sunnuntaina klo 14–16. Sieltä voi ostaa ainakin antologioita, joissa on novellejani: painajaistivolia, Venetsian naamioita, urbaania löytöretkeilyä… Aaveiden Turkua on myynnissä Haamu Kustannuksen kojussa ja Omenatarhaa Aavetaajuuden kojussa. Saa tulla nykimään pikkutakin hihasta muutenkin, jos sanottavaa on. 😉

P.S. Osuuskumma osallistuu myös Lumous Gothic Festivalin Dark Marketiin 13.7., sielläkin siis pyörin silinterissä ja röyhelöpaidassa!

Tuhansien aaveiden kaupunki.

Sellaiseksi olen nimittänyt Turkua jo monen vuoden ajan. Asuin tuossa Suomen vanhimmassa kaupungissa yhdeksän vuoden ajan, ennen kuin viime vuoden lopussa muutin Tampereen Hervantaan. Ja noina vuosina korviini tihkui runsaasti kummitusjuttuja paikallisista kohteista – pimeästä historiasta puhumattakaan.

Turku on kaupunki, jossa voi modernien elementtirakennusten keskellä törmätä keskiaikaisiin kivikirkkoihin, uuden ajan alun teloituspaikkaan, pieneen kolerahautausmaahan 1800-luvun alkupuolelta sekä lukuisiin jylhiin empire- ja jugend-taloihin. Turun tuomiokirkossa tutustuin tietenkin myös “hyvään ystävääni Åkeen”, eli 1600-luvulla eläneeseen häijyyn eleganttiin sotaherraan Åke ”Lumiaura” Tottiin – nimeen olette ehkä törmänneet satunnaisissa teksteissäni. (Meillä historianörteillä on aina joku ajat sitten kuollut, jonka kanssa ollaan first name basella.)

Kun Haamu Kustannuksen Tiina Hautala ehdotti minulle turkulaisten aavetarinoiden kokoamista kirjaksi, löin heti kättä päälle. Kirjasta tulisi mitä oivallisin lisä Haamun kummitusjuttukirjojen jatkoksi: Aaveiden Pohjanmaa, Hotellien henget, Aaveiden Eesti, ja nyt Aaveiden Turku. Työstin kirjaa noin vuoden ajan. Siihen päätyi jokseenkin tunnettuja kummittelukohteita, kuten Turun linna ja pääkirjaston kellari, kuin myös astetta obskuurimpia kaupunkilegendoja, kuten muuan Rento-baarissa kummitteleva tulisieluinen runoilija.

Aaveiden Turku julkistetaan Jyväskylän Finnconissa 6.7.2019. Kirjan voi ostaa sieltä, Turun kirjamessuilta tai tilata täältä. Kiitän suuresti kaikkia kirjan teossa avuksi olleita henkilöitä, tiedätte keitä olette!

Vuosi 2018 jäi taakse nopeammin kuin kissa ehtii avonaiseen kaappiin. Listaanpa nyt, mitä siitä jäi päällimmäiseksi käteen.

•  Viisi julkaistua novellia: oli eräänlainen 1600-luvun versio Robocopista, 1700-luvun Venetsiaan sijoittuva yliluonnollinen murhamysteeri, 1800-luvun kaukomaaseikkailu (tai sellaisen parodia), steampunkahtavaa huvipuistosplatteria sekä Stepanin koodeksi -mytologiaan kietoutuvaa kauhua. (Muistutan muuten, että Atorox-äänestys on parhaillaan käynnissä ja kuka tahansa voi äänestää, joten jos jokin edellä mainituista oli juuri SINUSTA viime vuoden ehdottomasti paras suomalainen spefinovelli – kerro se.)
• Mukana myös Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien kauhuoppaassa Tuoretta verta artikkelilla ”Ruumiin kauhu – body horror”. Asian tiimoilta olin myös huhtikuussa luennoimassa KauhuConissa sekä heinäkuussa paneelikeskustelemassa Finnconissa.
• Mitä mainioin kesä Joensuussa sanomalehti Karjalaisen ajankohtaistoimituksessa.
• Omenatarha oli QX Awardsin ehdokkaana Vuoden kirjaksi 2018. (Vilkaiskaapa myös haastattelua, jonka ko. aviisille taannoin annoin.)
• Mukavasti apurahoitusta tietokirjalle kannibalismin historiasta – kiitos, WSOY:n säätiö ja Suomen Tietokirjailijat.
• Ennen vuoden vaihtumista ehti ilmestyä myös ensimmäinen suomentamani teos: Aphra Behnin romaani Oroonoko – kuninkaallisen orjan tarina. Kyseessähän on hätkähdyttävän sadistinen sankaritarina suoraan räiskyvimmän barokin ajoilta (ilmestyi alun perin vuonna 1688), traagisen romanttinen kertomus afrikkalaisen soturiprinssin kovasta kohtalosta Englannin siirtomaassa. Romaania voi ostaa ainakin täältä.

Entä mitä vuodelle 2019 on odotettavissa?

Ainakin yksi kirja. Ehkä peräti kolme. Karmivaa kansanperinnettä ja pimeää historiaa tarjoaa keräämieni turkulaisten kummitusjuttujen kokoelma Aaveiden Turku. Se ilmestyy osana Haamu Kustannuksen kummitustarinakirjojen sarjaa.

Lisäksi tulossa on edellä mainittu kannibalismin historiikki, kustantajanaan Salakirjat. Kolmatta varsin suurella todennäköisyydellä ilmestyvää kirjaa en rohkene vielä paljastaa… Varmana tietona voin vihjata myös kahdesta antologiajulkaisusta. Pysykää kuulolla.

Kirjallisuusvuoden kaksoishuippu, tuo kirjailijoiden unissa kummitteleva kaksipäinen hirviö ja viettelys, lähestyy uhkaavasti taas kerran. Puhun tietenkin Turun (5.-7.10.) ja Helsingin (25.-28.10.) kirjamessuista.

Turun messulauantaina heitän lavarunokeikan Runoklubilla Bar Ö:ssä joskus iltaseitsemän maissa. Sunnuntaina messukeskuksessa ohjelmani on seuraavanlainen.

klo 12.30 – 13.30, Luemme lapsille & kirjailijan ääni (2. krs): Runokimara. Kalle Talonen, Nina Rintala, Jouni Teittinen, Hanna Storm, Artemis Kelosaari, Aulis U. Lehtinen, Susinukke Kosola.

klo 15.40 – 16.00, Jukola (2. krs): Todellista vai keksittyä historiaa? Vaihtoehtohistoria murtaa historiallisten romaanien perinteistä realisminvaatimusta. Miten romaanin maailma todella rakentuu, ja mistä kirjailija kerää faktanpalaset? Saako keksiä omiaan, jos sen tekee uskottavasti? Onko totuus tarua ihmeellisempää? Ilkka Auer (Haamu), J.S. Meresmaa (Robustos), Artemis Kelosaari (Helmivyö), Taru Luojola (Osuuskumma).

Lisäksi minuun ja silinterihattuuni saattaa törmätä Turussa Osuuskumman myyntipöydän ja Helsingissä Fantastisen kirjallisuuden kustantajien pöydän takana. Molemmista on saatavana Omenatarhaa sekä antologioita, joissa on novellejani.

Spefikansan vuoden kohokohta eli Finncon lähestyy uhkaavasti, vieläpä armaassa asuinkaupungissani Turussa. (Olen tosin kesäkuusta alkaen viettänyt aikaani Joensuussa sanomalehti Karjalaisen kesätoimittajana ja kirjoittanut mm. hautausmaista, kissoista ja romantiikasta.) Samaan eli tulevaan viikonloppuun — 13.-15.7.2018 — ajoittuu myös synkistelevän kansan vuoden kohokohta eli Lumous Gothic Festival Tampereella.

Ohjelmani tuona intensiivisenä viikonloppuna on seuraavanlainen.

PERJANTAI 13.7. (sic)

Runoshow
klo 17, Ravintola Artturi, Tampere
Löyhän tarinallinen, performanssiin kallistuva runoshow barokkikuvastolla. Runoilija osan ajasta ilman paitaa.

LAUANTAI 14.7.

Stepanin koodeksin tuhannet kasvot
klo 13, XX, Agora, Turun yliopisto
Stepanin koodeksi, tuo Suomen oma Cthulhu-mythos, on kasvanut jo neljänteen antologiaan. Mitkä ovat jaettujen tarustojen uhat ja mahdollisuudet? Mihin kirotun kirjan kuvasto taipuu; miten välttää ennalta-arvattavuus? Vedän paneelia; mukana myös Boris Hurtta, Samuli Antila, Markus Harju ja Henna Sinisalo.

Kissat ja kirjailijat
klo 15, XIV, Natura
Kissat ovat innoittaneet useita kirjailijoita. Mikä kissoissa kiehtoo ja miksi niin moni kirjailija lumoutuu juuri kissaeläimistä? Anni Nupponen (pj.), Anu Korpinen ja Artemis Kelosaari.

Tuoretta verta – paneeli kauhun kirjoittajalle
klo 16, XX, Agora
Uunituoreen kauhukirjoittamisen oppaan toimittajat ja kirjoittajat pohtivat kauhun kirjoittamista ja kauhuoppaan syntyprosessia. Miten hyvää kauhua kirjoitetaan? Mikä innosti kokoamaan kirjoittamisoppaan kauhun kirjoittajille? Sara Palermo, Pyry Palermo (pj.) Marko Hautala, Mia Myllymäki, Boris Hurtta ja Artemis Kelosaari.

Megajulkkarit
klo 19, Panimoravintola Koulu, Eerikinkatu 18, Turku

Viiden teoksen julkkarit Koulussa! Näistä olen mukana kirjoitusoppaassa Tuoretta verta: Kauhukirjoittajan opas (Stk) sekä kauhuantologiassa Tulikirjaimet ja muita sivuja Stepanin koodeksista (Kuoriaiskirjat). Kyllä, teoksia on myytävänä paikan päällä.

Erittäin hauskaa viikonloppua itse kullekin muullekin.

Yksi vuosi ammattikirjoittajana on jälleen takanapäin. Eikä se mitenkään turhanpäiväinen ollutkaan.

• Alkuvuodesta Osuuskumma julkaisi ensimmäiset novelliantologiansa, joissa olin mukana. Kissateemainen Varjoisilta kujilta piti sisällään aavekissasta kertovan novellin “Kissa joka jäi”, jonka omistin omalle edesmenneelle kissalleni. Raapalekokoelmaan Ajantakojat taas olin kirjoittanut muutaman pääasiassa sotilasaiheisen raapaleen — ainahan etenkin ne häijyt (anti)elegantit sotaherrat töissäni kummittelevat.
• Olin ensimmäistä kertaa myös toimittamassa antologiaa. Kyseessähän oli kehokauhunovellien kokoelma Tämä jalka ei ole minun: kauhuja omasta kehosta, joka ilmestyi heinäkuussa Aavetaajuudelta.
• Ylsin Atorox-ehdokkaaksi novellillani “Herhiläiskuningattaren siivet”, joskaan en lyhytlistalle asti.
• Elokuussa järjestettiin Helsingissä Worldcon, maailman suurin ja tärkein scifi- ja fantasiatapahtuma. Samaan syssyyn kaunokirjallisia töitäni julkaistiin ensi kertaa englanniksi, kun Osuuskumma Internationalin antologiat Never Stop ja The Self-Inflicted Relative ilmestyivät. Jälkimmäisessä oli mukana kaksi raapalettani, Never Stopissa edellä mainittu “Herhiläiskuningattaren siivet” eli “The Wings of the Hornet Queen”. Itse Worldconin kulusta omalta osaltani voi lukea täältä.
• Lokakuulle, tarkemmin sanoen Turun kirjamessuille, ajoittuu kirjallisen urani tähän asti merkittävin virstanpylväs eli esikoisromaanini julkaisu. Omenatarha, eli kertomus huonoista miehistä, nostatti kiinnostusta ja kehuja aina Helsingin Sanomia myöten. Turun messuilla olin romaanin tiimoilta mukana “Kummallista erotiikkaa ja seksikästä spefiä” -paneelissa, Helsingissä taas osana esikoiskirjailijakatselmusta.
• Marraskuun alussa esiinnyin lavarunoilijana ensi kertaa Suomen rajojen ulkopuolella, nimittäin Virossa Hullunud Tartu -runofestivaalilla.
• Julkaisin toistakymmentä aikakauslehtiartikkelia, joista ilmeisesti suurinta huomiota keräsi Tiede-lehdessä ja myöhemmin Helsingin Sanomain nettisivuilla julkaistu “Viikinkejä Hämeessä — totta vai tarua?” HS.fi:ssä artikkeli nousi marraskuun puolivälissä päivän luetuimmaksi jutuksi.
• Kaikkiaan olin mukana yhdeksässä novelliantologiassa, kuten oheisesta kuvasta näkyy.
• Joulun jälkeen sain urani ensimmäisen apurahan, myöntäjänä Kansan Sivistysrahasto. Tarkoitukseni on suomentaa Aphra Behnin (n. 1640-89), Englannin ensimmäisen ammattimaisen naiskirjailijan, romaani Oroonoko, or the History of the Royal Slave. Behnin tuotantoa ei ole aiemmin käännetty suomeksi, lukuun ottamatta muutamaa runoa, jotka ilmestyivät allekirjoittaneen kääntämänä Parnassossa 3/2016.

Tästä lienee hyvä jatkaa vuoteen 2018. Suomentamisen lisäksi tulossa on ainakin ensimmäisen tietokirjan ja toisen romaanin työstämistä.