Tulossa: Kaupunki rämeen päällä

Ilokseni voin todeta, että minulta ilmestyy kuin ilmestyykin myös tänä vuonna kirja – viiden vuoden julkaisuputki ei katkea. Kyseinen kirja on toinen runokokoelmani, nimeltään Kaupunki rämeen päällä, ja kustantajana aiemminkin spefirunoudessa kunnostautunut Nysalor.

Ote suoraan takakannesta: Kaupunki rämeen päällä on nelinäytöksinen kuvaus taistelusta tyhjyyttä vastaan. Siinä kuljetaan syvimmissä kuiluissa ja sädehtivimmissä torneissa, ja kohdataan sotasankareita ja kouluampujia, uudisraivaajia ja hulluja kuninkaita. Se on runokokoelmallinen suuruudenhulluutta ja narsismia – tai suurta voimaa ja yksilöllisyyttä. Kaiken takana piilee kysymys: voiko ja pitääkö ihmisen luoda itse oma maailmansa?

Kansi: Rimma Joonatan Erkko

Jos Arsenikkivärejä oli dekadenssikirjallisuuden inspiroima, Kaupunki rämeen päällä on modernia barokkirunoutta. Jo kirjan nimi viittilöi tähän suuntaan. Versailles’n palatsi ja Pietarin kaupunki rakennettiin kaikessa kimalluksessaan 1600-1700-lukujen taitteessa autioiden rämeiden päälle. Myös Venetsia, jonka kulta-aika ajoittuu suunnilleen samalle ajalle, ainakin toistaiseksi seisoo ylväästi merenrantasuon päällä vastoin kaikkea todennäköisyyttä. Samaa voisi sanoa asteekkien pääkaupungista Tenochtitlánista, nykyisestä Ciudad de Méxicosta, joka rakennettiin käytännössä rämeiseen järveen. Kuinka ollakaan, asteekkikulttuurissa on paljonkin samaa kuin barokin ajan Euroopan kulttuurissa. Suosittelen lukemaan paitsi täällä arvioimani kirjan, myös novellini Rutto antologiasta Naamiot (Osuuskumma 2018) sekä Kolibrit antologiasta Joulukalenteri V (Reuna 2019).

Kaupunki rämeen päällä on siis sen symboli, jota näinä keskinkertaisuuden aikoina moni varmasti paheksuen kutsuisi narsismiksi.  Se on jotain suurta, hehkuvaa ja kontrolloitua – äärimmäisyyksien sopusointua eli kauneutta – jonka hallitsija pystyttää valtansa ja kunnianhimonsa voimin kaoottiselle suolle edes ihmishenkiä säästelemättä. Minä kuitenkin kutsun rämeen päälle rakennettua kaupunkia symboliksi tietoiselle, yksilölliselle olemassaololle. Sellaisen rakentajan ei tarvitse olla kuningas tai keisari – paitsi ehkä itselleen. Kaupunki on merkitys merkityksettömässä maailmassa, oma elämä sellaisena kuin sen tahtoo. Räme, jonka päällä se lepää, on välinpitämätön luonto geeniarpajaisineen, lannistava yhteiskunta, henkilökohtaiset traumat, henkilökohtaiset viholliset pitkin elämää. Jokaisella lienee oma rämeensä. Oma tyhjyys, josta lähtee liikkeelle.

Kaupunki rämeen päällä jatkaa siis Arsenikkivärien teemoja, mutta kypsemmin ja hallitummin. Epätoivoiset rakastumiset on jätetty taakse, ja päämääriä on enää yksi: voitto taistelussa merkityksettömyyttä vastaan. Pitkin kokoelmaa käydään läpi erilaisia sankareita keskellä tätä taistelua tavalla tai toisella – voi hyvinkin olla, että kaikki sankaruus- ja nerouspyrkimykset ovat pohjimmiltaan tätä. Vastaan tulee perinteisiä sotasankareita ja häijyjä elegantteja sotaherroja, mutta myös kouluampujan ja sarjamurhaajan kaltaisia traagisia hahmoja, ”torakkamessiaita”. Tällaiset hahmothan ovat usein viimeiseen asti muserrettuja yksilöitä, yhteisönsä syntipukkeja ja sylkykuppeja. Kunnes he nousevat viimeiseen, veriseen taistoon koko sitä ihmiskuntaa vastaan, joka on heidät käytännössä sulkenut ulkopuolelleen. Nykyään on muodikasta ”purkaa sankarimyyttejä”, mutta Kaupunki rämeen päällä pikemminkin vain käsittelee niitä ja inspiroituu niistä – jopa rakentaa uusia sellaisia.

Suurin osa Kaupungin runoista on kirjoitettu ruttovuonna 2020, mutta mukana on vanhempiakin tekstejä. Vanhin lienee vuodelta 2015 peräisin oleva, monessa runotapahtumassakin kuultu kannibaaliruno Lihaa! Kokoelmasta löytyvät painettuina myös runot Autiohuvilan häviö, Suurenmoista roskaa ja Kuovin nokka, joiden videot ovat yhä katsottavissa Youtubesta. Kuten Arsenikkiväreistä – itse asiassa sitä enemmänkin – runoista voi etsiskellä viittauksia niin historiaan, eri mytologioihin, klassikkokirjallisuuteen kuin populaarikulttuuriinkin. Barokkirunouteni vaeltelee ajan, paikan ja arkipäivän tuolla puolen, myytinomaisessa antitodellisuudessa. Runoushan on kieli unen ja filosofian välissä.

Kiitän Koneen Säätiötä ja Taiteen edistämiskeskusta työskentelyni tukemisesta, Matti Järvistä kustantamisesta ja kustannustoimituksesta, Rimma Joonatan Erkkoa kansikuvasta, ateljeekriitikkoudesta ja olemassaolosta noin muutoin, sekä kaikkia historian ja fiktiivisten maailmojen häijyjä elegantteja sotaherroja inspiraatiosta.

Kirja julkistetaan virallisesti Tampere Steampunk Festivalilla 2022. Perjantaina 16.9. vietetään julkkareita Finlaysonin Speakeasyn alakerrassa klo 20 alkaen, lauantaina 18.9. klo 18.30 kerron teoksen tarinan ja heitän muutaman runon festivaalin markkina-alueen eli Vooninki-rakennuksen 1. kerroksen lavalla. Tulkaa ihmeessä nykäisemään hihasta.

2 thoughts on “Tulossa: Kaupunki rämeen päällä

Leave a Reply to Jyrki Kallio Cancel reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s