Vuosi sitten Haamu Kustannus julkaisi teokseni Aaveiden Turku, jossa esittelin turkulaisia kummitustarinoita ja niiden historiallista taustaa. Sen menestyksen (ensimmäinen painos myytiin nopeasti loppuun) takia aloimme Haamun Tiina Hautalan kanssa nopeasti miettiä kirjasarjan seuraavaa osaa. Turku oli käsitelty, mutta millaisia ovat Tampereen aaveet?
Minähän muutin Tampereen Hervantaan vuoden 2018 toiseksi viimeisenä päivänä. Syynä oli se tavallinen, eli rakkaus. Olimme Rimma Joonatan Erkon kanssa alkaneet edeltävänä kesänä seurustella – niin siinä kävi, että juhannusta edeltävänä viikonloppuna olin mennyt Tampereelle sinkkuna ja palannut sieltä varattuna miehenä. Ja kaukosuhde on kauniisti sanottuna syvältä, kuten kaikki sen kokeneet tietävät.
Rimma astui luontevasti työparikseni, kun aloin kirjoittaa teosta nimeltä Aaveiden Tampere. Lähes paljasjalkaisena manselaisena hän tiesi valmiiksi jotain tamperelaisista kummittelupaikoista ja tunsi ihmisiä, jotka tiesivät lisää. Kauhistuttava kansanperinne ynnä muut makaaberin valtakuntaan kuuluvat asiat olivat hänelle yhtä tuttuja kuin minulle – hän tekee parhaillaan gradua suomalaisen kansanrunouden groteskeista piirteistä. Hiihtävä surma, Rimman toimittama karmeiden kansanrunojen kokoelma, ilmestyi (liiankin osuvasti) menneenä ruttokeväänä 2020.
Tampere on kaupunkina hyvin toisenlainen kuin Turku. Se on huomattavasti nuorempi ja modernimpi; sen perusti kuningas Kustaa III vuonna 1779, valistuksen ihanteet ja kehittyvän teollisuuden tarpeet mielessään. Jos Turku on Suomen Rooma ja Pariisi, Tampere on Suomen steampunk-pääkaupunki. Yhtäläisyyksiäkin toki on, ainakin mitä kummitusjuttuihin tulee. Esimerkiksi kartanoromantiikka on samanlaista Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa. Tampereella sijaitsevat Milavidan eli Näsilinnan palatsi sekä Hatanpään ja Haiharan kartanot, Turussa taas Brinkhallin kartano ja Vanhan Suurtorin vanhat ökytalot, ja kaikkiin liittyy aavetarinoita. Samoin kodinhaltiatyyppisistä lempeistä kummituksista – hengistä, joiden oletetaan jääneen vahtimaan entistä kotiaan tai työpaikkaansa – kerrotaan samanlaisia tarinoita molemmissa kaupungeissa.
Yksi kollektiivinen trauma on Tampereen aavetarinaperinteessä ylikorostunut ja se on vuoden 1918 sisällissota. Vertailun vuoksi: sisällissota mainitaan Turku-kirjassa yhdessä kymmenestä luvusta. Aaveiden Tampereessa seitsemässä. Tampereella taisteltiin verisesti, siellä oli vankileiri punaisille ja itse kaupunkikin kärsi pommituksissa suuria tuhoja. Vuoden 1918 tapahtumat ovatkin Tampereella, punaisessa kaupungissa, yhä aivan toisessa mittakaavassa arka asia kuin muualla Suomessa. Ne ovat totisesti pimeää historiaa kummitusjuttujen taustalla.
Aaveiden Tampere ilmestyy marraskuussa. Sen viralliset julkistajaiset pidetään 25.11.2020 klo 19–21 Tahmelan Huvilassa (Uramonkatu 9, Tampere). Ennen niitä esittelen kirjaa klo 18.00–18.15 Tampere-talon Aulaklubilla osana Tampereen Kirjaviikon ohjelmaa. Kirjaa voi ostaa Aulaklubilta ja julkkareista sekä Haamun verkkokaupasta.
Kannattaa tulla myös kuuntelemaan, kun Rimma ja minä puhumme yleisemmin karmivasta kansanperinteestä Spefistisillä kirjamessuilla Helsingin Pasilassa 24.10.2020 klo 14.30.
Katso tästä kirjan virallinen traileri.
Artemis Kelosaari 