Vuosi 2017 oli suorastaan dramaattinen

Yksi vuosi ammattikirjoittajana on jälleen takanapäin. Eikä se mitenkään turhanpäiväinen ollutkaan.

• Alkuvuodesta Osuuskumma julkaisi ensimmäiset novelliantologiansa, joissa olin mukana. Kissateemainen Varjoisilta kujilta piti sisällään aavekissasta kertovan novellin “Kissa joka jäi”, jonka omistin omalle edesmenneelle kissalleni. Raapalekokoelmaan Ajantakojat taas olin kirjoittanut muutaman pääasiassa sotilasaiheisen raapaleen — ainahan etenkin ne häijyt (anti)elegantit sotaherrat töissäni kummittelevat.
• Olin ensimmäistä kertaa myös toimittamassa antologiaa. Kyseessähän oli kehokauhunovellien kokoelma Tämä jalka ei ole minun: kauhuja omasta kehosta, joka ilmestyi heinäkuussa Aavetaajuudelta.
• Ylsin Atorox-ehdokkaaksi novellillani “Herhiläiskuningattaren siivet”, joskaan en lyhytlistalle asti.
• Elokuussa järjestettiin Helsingissä Worldcon, maailman suurin ja tärkein scifi- ja fantasiatapahtuma. Samaan syssyyn kaunokirjallisia töitäni julkaistiin ensi kertaa englanniksi, kun Osuuskumma Internationalin antologiat Never Stop ja The Self-Inflicted Relative ilmestyivät. Jälkimmäisessä oli mukana kaksi raapalettani, Never Stopissa edellä mainittu “Herhiläiskuningattaren siivet” eli “The Wings of the Hornet Queen”. Itse Worldconin kulusta omalta osaltani voi lukea täältä.
• Lokakuulle, tarkemmin sanoen Turun kirjamessuille, ajoittuu kirjallisen urani tähän asti merkittävin virstanpylväs eli esikoisromaanini julkaisu. Omenatarha, eli kertomus huonoista miehistä, nostatti kiinnostusta ja kehuja aina Helsingin Sanomia myöten. Turun messuilla olin romaanin tiimoilta mukana “Kummallista erotiikkaa ja seksikästä spefiä” -paneelissa, Helsingissä taas osana esikoiskirjailijakatselmusta.
• Marraskuun alussa esiinnyin lavarunoilijana ensi kertaa Suomen rajojen ulkopuolella, nimittäin Virossa Hullunud Tartu -runofestivaalilla.
• Julkaisin toistakymmentä aikakauslehtiartikkelia, joista ilmeisesti suurinta huomiota keräsi Tiede-lehdessä ja myöhemmin Helsingin Sanomain nettisivuilla julkaistu “Viikinkejä Hämeessä — totta vai tarua?” HS.fi:ssä artikkeli nousi marraskuun puolivälissä päivän luetuimmaksi jutuksi.
• Kaikkiaan olin mukana yhdeksässä novelliantologiassa, kuten oheisesta kuvasta näkyy.
• Joulun jälkeen sain urani ensimmäisen apurahan, myöntäjänä Kansan Sivistysrahasto. Tarkoitukseni on suomentaa Aphra Behnin (n. 1640-89), Englannin ensimmäisen ammattimaisen naiskirjailijan, romaani Oroonoko, or the History of the Royal Slave. Behnin tuotantoa ei ole aiemmin käännetty suomeksi, lukuun ottamatta muutamaa runoa, jotka ilmestyivät allekirjoittaneen kääntämänä Parnassossa 3/2016.

Tästä lienee hyvä jatkaa vuoteen 2018. Suomentamisen lisäksi tulossa on ainakin ensimmäisen tietokirjan ja toisen romaanin työstämistä.